Venäjänsininen kissa

Kuva: Linnea Keltanen

Venäjänsinisen kissan historialliset tassunjäljet johtavat Venäjälle. Siellä on sinisiä kissoja pidetty onnen tuojina, kotien kaunistuksena. Sinisiä, vihreäsilmäisiä, kissoja ovat hovissaan pitäneet lemmikkeinään Venäjän hallitsijatkin -mm. keisarinna Elisabet I 1700-luvulla ja tsaari Nikolai I 1800-luvulla.

Viime vuosisadan loppupuolella tuotiin Englantiin sinisiä kissoja Venäjältä. Valokuvista ne on helppo tunnistaa nykyisten venäjänsinisten esivanhemmiksi. Rotua kasvatettiin, mutta se ei saanut kovin suurta suosita, sillä näyttelyissä tuomarit suosivat tukevampaa kotimaista brittityyppiä. Vähitellen kasvatustyö loppui lähes kokonaan. Se alkoi uudelleen toisen maailmansodan jälkeen Ruotsissa.

Suomessa syntyi ensimmäinen venäjänsininen pentue 1960-luvulla, mutta määrätietoinen kasvatustyö alkoi 80-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Tällä hetkellä kasvatustoiminta on vilkasta.

Rodusta

Venäjänsininen on erittäin viehättävä sekä ulkonaisilta ominaisuuksiltaan että luonteeltaan. Se on hoikka ja siro, mutta silti jäntevä ja voimakas. Se liikkuu joustavasti ja notkeasti, ja kissa muistuttaakin pientä harmaata pantteria. Raajat ovat pitkät ja hoikat, kaula pitkä, samoin kärkeä kohti kapeneva häntä. Pää on lyhyt kiila, päälaki pitkä ja litteä, nenänvarsi suora ja leuka voimakas. Korvat ovat isot ja avoimet. Silmät ovat venäjänsinisen kaunistus. Ne ovat isot, kaukana toisistaan, mantelinmuotoiset ja loistavan voimakkaan vihreät. Turkki on keskisininen, silkkisen pehmeä, hopeanhohtoinen. Venäjänsinisellä on hento vivahteikas ääni, jota se käyttää säästeliäästi.

Luonteeltaan kissa on älykäs ja seurallinen. Se osallistuu mielellään kodin puuhiin, mutta ehtii kuitenkin viettää kehruutuokioita isännän tai emännän sylissä.

Lainaus Suomen Kissaliitto


Standardi

Rotukuvaus

Pää

Kuva: Aili Santaholma

Pää on muodoltaan lyhyt kiila, päälaki pitkä ja litteä. Otsa ja nenä muodostavat kulman silmäkulmien kohdalla. Otsa ja nenä ovat suorat. Viiksityynyt ovat korostuneet ja leuka on vankka. Nenänpää on väriltään siniharmaa.

Virheet: neliön muotoinen tai pyöreä pää.

Korvat

Korvat ovat suuret ja jokseenkin teräväkärkiset, tyvestä avoimet. Korvien iho on ohutta ja läpikuultavaa, sisäpuoli on lähes karvaton.

Silmät

Silmät ovat suuret ja mantelinmuotoiset ja ne sijaitsevat kaukana toisistaan. Väriltään ne ovat voimakkaan vihreät. Pentujen silmät ovat aina siniset. Silmien väri alkaa muuttua noin viiden viikon iässä. Joillakin venäjänsinisillä vihreät silmät kehittyvät hyvinkin nuorena, joillakin värin kehitys voi kestää vuoden, jopa kaksi vuotta.

Virheet: Pyöreät silmät, keltainen värisävy, itämainen tyyppi.

Vartalo

Vartalo on pitkä, luustoltaan keskivahva. Venäjänsininen on ulkonäöltään hoikka ja elegantti mutta silti lihaksikas ja voimakas kissa.

Virheet: raskas vartalonrakenne, tanakka ja lyhyt vartalonrakenne.

Jalat

Jalat ovat solakat ja pitkät. Käpälät ovat pienet ja soikeat ja niiden polkuanturat ovat laventelin väriset.

Kaula

Kaula on pitkä ja suora.

Häntä

Häntä on melko pitkä ja kärkeä kohti suippeneva. Häntä ei saa olla tyvestä liian leveä.

Turkki

Turkki on lyhyt, tuuhea ja hienolaatuinen; se on koholla kuin plyysi ja on pehmeä ja silkkinen. Turkki on kaksinkertainen. Turkin laatu ja ulkomuoto ovat erilaiset kuin millään muulla rodulla. Siniharmaan turkin väri on puhdas ja tasainen ja siinä erottuu selvä hopeanhohde (tipping), jonka saa aikaan päälliskasvojen hopeanväriset päät. Parhaana värinä pidetään keskisinistä. Pennuilla voi näkyä turkissa haamuraitoja jotka kuitenkin häviävät aikuisikään mennessä.

Virheet: lattea, vartalonmyötäinen turkki, juovat, raidat (haamuraidat), valkeat täplät, muut värit kuin sininen.